Yksi syy, miksi minä opiskelen suomea on se, että olen kiinnostunut taiteesta sekä suomalaisen muotoilun paradoksista. On kiinnostavaa, miten muotoilusta tuli suosittua 1900-luvun alun maatalous-Suomessa, jolloin muotoilussa tärkeintä ei ollut niinkään esteettiset seikat, vaan käytännöllisyys. Se oli ilmeistä myös astioissa. Haluan kirjoittaa astioista suomalaisessa muotoilussa. Kirjoitan Tapio Wirkkalan ja Birger Kaipiaisen suunnittelemista töistä. Pyrin arvioimaan mikä inspiroi näitä taiteilijoita ja kerron heidän tunnetuimmista teoksistaan. Haluan kirjoittaa T. Wirkkalasta myös siksi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta hänen syntymästään.aide.
Vuoden 1917 jälkeen, kun Suomi itsenäistyi, oli erityisen tärkeää luoda kansallista identiteettiä. Siksi monia uusia ideoita syntyi. Suomalainen muotoilu oli yksi niistä. Muotoilu oli yksi tapa ilmaista kansallisia ideoita. Varhaisempi ruotsalainen ja venäläinen taide vaikuttivat suomalaiseen muotoiluun mutta luonto oli edelleen tärkein suomalaisen taiteen inspiraation lähde. Dialogi luonnon kanssa oli keskeistä koko 1900-luvulla. Luonnon motiivien käyttäminen oli tärkeää mm. Marimekon tekstiilissä, arkkitehtuurissa, Alvar Aallon töissä, Iittalan ja Arabian astioissa sekä korutaiteessa. Luonnon rakennelmat innoittivat myös Tapio Wirkalaa ja Birger Kaipiaista.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Tapio Wirkkalan syntymästä. T. Wirkalla syntyi 2.6.1915 Hangossa. Hänen isä, Ilmari Wirkkala, oli hautausmaa- arkkitehti ja äiti Selma oli kiinnostunut puunveistosta. Wirkkala vietti nuoruusvuotensa kahden sisaruksensa Taunon ja Helenan kanssa. Kaikista sisaruksista tuli myöhemmin taitelijoita.
